Matti A. Pitkänen Nordling & Wilenius Loppunäyttely
Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen suuressa galleriatilassa on heinäkuussa esillä näyttely, joka koostuu media-alan monityöläisen Monica Nordlingin valokuvista sekä kirjoittajan ja lausujan Helena Wileniuksen niihin kirjoittamista runoista. Runa – kaikuja viikinkiajalta yhdistää luontokuviin runoja, jotka tulkitsevat kuvia riimujen näkökulmasta. Kuhunkin teokseen kuuluu kuva sekä tekstiosa, jonka alussa on riimukirjaimen nimi ja pari avainsanaa kyseisen riimun merkityksestä.
- Monica esitteli minulle luontokuviaan syksyllä 2006. Hän oli kiinnostunut tavastani kirjoittaa runoja valokuvien pohjalta ja ehdotti, että kokeilisin, mitä hänen kuvistaan syntyisi. Ensimmäinen vaikutelmani oli, että niissä on jotain viikinkihenkistä. Mietin, mitä jos kuvien näkymät kertoisivat kotiin jääneen viikinkinaisen tunteista? Lähdin seuraamaan tätä "hajua" perehtymällä viikinkien aikakauteen, ja vastaan tulivat riimukirjaimet. Lopulta kirjoitin runoja siitä, mitä tapahtuu kun ympäröivä luonto, eli miljöö Monican kuvissa, on kertojalle täynnä merkkejä ja vertauskuvia tämän omasta elämästä. Siinä samalla tuli syntyneeksi uusi tapa soveltaa muinaisia riimuja.
- Luontoaiheisissa valokuvissani on vahvaa sisäistä dramatiikkaa, ja viikinkien riimukirjaimet tuntuivat niille luontevalta viitekehykseltä. Valokuvat esittävät luontoaiheita tämän päivän Etelä-Suomesta, kun taas Helenan runojen riimutulkinnat yhdistelevät eri lähteistä koottuja näkemyksiä riimuista. Työprosessimme aikana syntyi mietelmiä, lyyrisiä tunnelmia ja osin humoristisiakin pieniä runotarinoita. Kaikkiaan kuvia ja runoja on 25 kappaletta, riimukirjaimiston eli futharkin mukaisesti, vaikkei kokonaisuudessa olekaan pyritty historialliseen rekonstruktioon.
- Riimut, ruotsiksi runa, olivat alunperin pohjoisten germaanien käyttämiä kirjainmerkkejä. Puisiin keppeihin kaiverretut riimut välittivät tietoja elämän eri aloilta, aseita ja tarve-esineitä koristeltiin riimuilla ja riimukiviä pystytettiin taisteluissa kaatuneiden sankareiden muistoksi. Riimut eivät kuitenkaan olleet pelkkiä kirjainmerkkejä vaan niihin uskottiin sisältyvän salattua viisautta. Tarve-esineissä niiden tarkoitus oli suojella kantajaansa. Puuhun tai muuhun luonnonmateriaaliin kaiverrettuja tai maalattuja yksittäisiä merkkejä käytettiin oraakkelina, antamaan neuvoa elämän eri tilanteissa.
- Riimut olivat alun perin myös luonnonilmiöiden tai niiden taustavaikuttajiksi uskottujen jumalien symboleja. Riimut syntyivät aikana, jolloin ihmiset elivät läheisessä ja kunnioittavassa suhteessa luontoon. Uskottiin, että tarkkailemalla luonnon lainalaisuuksia on mahdollista ymmärtää paremmin ihmistä ja hänen elämänsä eri vaiheita. Meitä kiehtoi juuri tämä viikinkien syvällinen luontosuhde, näkemys luonnosta elämän perustana ja viisauden lähteenä.
- Vaikka viikinkien valloitus- ja kaupparetket levittivät riimut eri puolille Eurooppaa, viikinki-ajan jälkeen riimut hävisivät lähes kokonaan. Pisimpään ne säilyivät Ruotsissa, Taalainmaalla, missä niillä on koristeltu käyttöesineitä vielä 1700-luvulla. Nykyaikana on kiinnostuttu uudestaan riimuista. Entisissä viikinkimaissa halutaan pitää yllä esi-isien perintöä ja ymmärtää heidän maailmaansa. Riimujen mystinen puoli puhuttelee, ja riimuja on sovitettu oraakkeli- tai itsetutkiskelukäyttöön.
Nordling ja Wilenius ovat tehneet näyttelyn teoksista omakustannekirjan, joka toimii myös näyttelyluettelona. Nordling viimeistelee av-ohjelmaa näyttelyn valokuvista ja runoista lausuttuna. Lisäksi näyttelylle työstetään eräänlaista jatko-osaa, edelleen riimujen inspiroimina.
Näyttelyn avajaiset pidetään torstaina 30.7.2009 klo 18. Taiteilijat ovat paikalla avajaisissa.