Siitonen, Pöntinen & Lillandt Veijo Kantele Jaakko Repo
Valokuvakeskuksen pieneen galleriaan saadaan esille lappeenrantalaisen Veijo Kanteleen ensimmäinen näyttely. Jäätyään muutama vuosi sitten Yleisradiosta eläkkeelle, Kantele innostui digikuvauksesta ja lähetti eriaiheisia kuviaan aktiivisesti Vastavalon kuvafoorumiin. Nyt valokuvakeskuksessa nähtävän näyttelyn kuva-aiheet on kuitenkin rajattu korentoihin.
- Näyttelyni kuvat on kuvattu pääosin viime kesänä. 17 kuvan kokonaisuuteen on valikoitunut yhdeksän eri lajia; kaikkiaan Suomessa on tavattu 55 korentolajia. Erityisen suosittu kuvauskohde on ollut keijukorennot, joiden pituus on kolmen sentin luokkaa ja jotka ovat parsinneulanohuita, esimerkkinä idänkirsikorento. Näyttelyssäni nähtävät suurimmat korennot ovat ukon- ja hukankorentoja, joiden pituus on 5-10 cm ja paksuus pikkurillin luokkaa.
- Vaikka kuvani esittävät tiettyjä korentolajeja, kuvat eivät pyri olemaan pelkästään lajikuvia tai dokumentteja korennoista. Otoksissani olen hakenut myös selkeyttä ja pelkistystä. Osa kuvista kertoo korentojen elinkaaren kulminaatiopisteistä: näin on esimerkiksi kuvaparissa elämänalku parittelurenkaassa ja kuolema rantahämähäkin seitissä tai kolmen kuvan sarjassa siipien auki pumppaaminen, saalistuslento ja siipien loppuun kulumisen merkit. Lähtökohtana kaikissa kuvissani on ollut tyylittely ja siksi korennot on kuvattu teleobjektiivilla, jolloin pääkohde piirtyy ja jäsentyy selkeästi kasvillisuuden keskeltä. Taustoihin on haetty maalauksellisuutta: on tavoiteltu pehmeää valoa ja varjoa rantojen ruovikoista. Näin on etsitty korentojen elinympäristöjen estetiikkaa ja värimaailmaa.
- Sudenkorennot ovat hyönteisiä, jotka viettävät suurimman osan elämästään toukkana veden alla. Aikuisina korennoille on tyypillistä erinomainen lentotaito. Korennot ovat kaukaa katsoen kauniita: ne ovat kuin mekaanisia leluja, jotka koostuvat monesta pienestä osasesta. Läheltä katsoen niiden isot verkkkosilmät ja liskomainen suu tuotavat mielikuvan pelottavasta avaruushirviöstä. Tuo korennon alkukantainen ulkonäkö on ikiaikainen: korentoja on lentänyt maapallolla satoja miljoonia vuosia. Erikoista on, ettei niiden ulkonäkö ole olennaisesti muuttunut, vain koko on merkittävästi pienentynyt. Fossiilista mitatun korennon siipienväli voi olla peräti 70 senttimetriä.
- Korentoihin on aikoinaan liitetty mystiikkaa ja uskomuksia. Japanissa korentoja on kunnioitettu, mutta Euroopassa niihin on suhtauduttu pelokkaasti ja taianomaisesti. Vanhan uskomuksen mukaan korennot ovat voineet ommella nukkuvan silmät kiinni. Saksankielessä korentoa merkitsevä sana on suomeksi kirjaimellisesti paholaisen neula ja espanjankielessä paholaisen hevonen, kun taas ruotsin kielen ilmaus viittaa peikkoihin. Meillä kansa on puhunut pirunpuntarista, ja on sanottu, että "sälli" muuttuu kuolessaan sudenkorennoksi, kuten jätkä muuttuu poroksi Lapissa.
Näyttelyn avajaiset pidetään keskiviikkona 3.3.2010 klo 18. Taiteilija on paikalla avajaisissa.